Artikkelit

poliittinen_ohjaus_770
poliittinen_ohjaus_770

YM laittaa rakentamisen hiilijalanjäljessä päänsä piiloon kuin strutsi

Sanotaan, että tie erityisen kuumaan paikkaan on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Aina ei toki tunnu olevan edes niitä hyviä aikomuksia. Pessimistiseksi tässä ja nyt mielen vetää ympäristöministeriön julkaisema ohjeistus ja kriteerit vähähiiliseen rakentamiseen. Aikomus vähähiilisyyteen on luonnollisesti hyvä, mutta esitys täydellinen pannukakku. Vai mitä mieltä pitäisi olla seuraavasta logiikasta?

Sekä rakennuksen käyttäjälle että ympäristölle rakennuksen koko elinkaaresta ylivoimaisesti merkityksellisin on tietysti sen käyttöaika. Esimerkiksi kivirakennus voi kestää käytössä 150–200 vuotta, jopa pidempäänkin. Tällöin tärkeäksi muodostuu se miten sitä näiden vuosien aikana huolletaan, miten asumisen ja käytön energia järjestetään sekä miten se esimerkiksi sitoo hiiltä ajan hammasta uhmatessaan.

Ministeriön logiikka on täysin nurinkurinen: unohdetaan olennainen ja keskitytään lillukanvarsiin. Vähän niin kuin strutsi mennessään piiloon: jos sen oma pää on piilossa, ei se vielä ihan riitä. Ministeri Tiilikainen kristallisoi ministeriön näkökulman: ”vähähiilisen rakentamisen ohjeistuksessa tarkasteluun on otettu ennen kaikkea rakennuksen elinkaaren alku- ja loppupää eli rakennusmateriaalien valmistus, rakentaminen, rakennusjätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys.” Moni on luultavasti sitä mieltä, että kaikkein oleellisin unohtui.

Karkeasti voisi ministeriön logiikan summata siten, että 70 % hiilisäästöpotentiaalista meni, mutta menköön. Mittakaava on nimittäin edellä mainittu: suurin osa hiilijalanjäljestä ja päästöistä syntyy rakennuksen pitkän käyttöiän aikana. Tämän itsestäänselvyyden kiistämisen taustalla on olettama siitä, että asumiseen käytettävä energia muuttuu kaikesta muusta energiankäytöstä poiketen täysin päästöttömäksi. Sekä toisaalta olettamus että rakennuksen hiilijälki on yhtä kuin yksinomaan rakennusosien valmistuksen hiilijalanjälki. Politiikka on tunnetusti tahtolaji. Tai kuten rapakon takana sanotaan: when there is a will, there is a way. Faktat taipuvat, politiikan karavaani jatkaa kulkuaan.

Ministeriön ”strutsimainen” lähestyminen ei sinänsä yllätä, kun taustalla olevat poliittiset motiivit tuntee. Mutta kovin tiukassa istuu kuitenkin usko ja luottamus hyvään sekä tasapuoliseen virkamiesvalmisteluun. Nähty valmistelu ei kestä päivänvaloa. Eihän tämä voi olla uusi maan tapa?

Jussi Mattila

Jussi Mattila

Olen Tampereella perheeni kanssa asuva utelias tutkijaluonne, ja toimin muun ohessa elinkaaritekniikan dosenttina Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtajana pidän tärkeänä yhteiskunnan uudistamista terveen kilpailun keinoin sekä rakennusalan kaukonäköistä kehittämistä ja innovaatioita. Puhun ja kirjoitan monipuolisesti myös kestävästä rakentamisesta ja työturvallisuuden parantamisesta.

Työn ulkopuolella olen kiinnostunut omatoimirakentamisesta ja mökkeilystä sekä kuntoliikunnasta ja metsästyksestä.

Jätä kommentti

Nimi*
Kotisivut

Kommenttisi*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Sinua saattaa kiinnostaa
poliittinen_ohjaus_770
Kaikki häviävät, kun politiikka jyrää lain
HB-FIILIS_pesubetonialue
Kesän ohjelmassa pientä pintaremonttia, jälleen kerran
2014-09-19 15.42.07
Betoni innostaa valokuvaamaan
Yksinkertaisesti helppoa