Artikkelit

Purkaa vai korjata -väittelystä kokonaisvaltaiseen elinkaariajatteluun

Monenlaisia tunteita herättävät, 1960–70-luvulla rakennetut lähiötalot ovat uuden ajan kynnyksellä. Edessä on joko kokonaisvaltainen remontti tai purku ja uusi rakentaminen. Keskustelu vaihtoehtojen välillä kuumentaa joskus tunteita, vaikka kategorista ”one fits all” -ratkaisua ei ole, eikä tuskin tulekaan. Rakennusalan ammattilaisen näkökulmasta on selvää, että jokainen alue ja jopa yksittäinen rakennus tulee arvioida erikseen, omana tapauksenaan.

Yksi yleisimmistä argumenteista korjaamisen puolesta on, että vasta noin 50-vuotiaiden rakennusten purkaminen edustaa epäekologista kertakäyttökulttuuria. Samalla kuitenkin on totta, että betonitaloja purkaessa rakennusaines saadaan lähes kokonaisuudessaan talteen ja edelleen uusiokäyttöön, eli vanha talo kierrätetään esimerkiksi teräsromuna ja kierrätyskiviaineksena. Kokonaisuutena ei luonnonvarojakaan kulu juuri korjaamista enempää, kun kierrätystuotteet korvaavat neitseellisiä materiaaleja täysimääräisesti tai, kuten betonimurskeen tapauksessa, jopa ylikin.

Rakennukset edustavat kuitenkin aina myös aikansa arvoja, ja nyt puolen vuosisadan ikään ehtinyt rakennuskanta ei aina vastaa nykypäivän tarpeita. Vanhan korjaaminen on monesti oikea ratkaisu, mutta on samalla tunnustettava, että uudet talot ovat usein toimivampia ja erityisesti energiatehokkaampia. Ekologisuutta arvioitaessa on muistettava, että rakennusten käytön hiilijalanjäljen pieneneminen kompensoi nopeasti rakentamisen hiilipäästöt. Rakennusten elinkaaren päästöistähän neljä viidesosaa syntyy käytön aikana.

Entäpä sitten rakennusten käyttöikä? Ei ihan yksiselitteinen asia sekään. Jos ja kun rakennuksen toiminnallinen käyttöikä voi loppua jo noin 50 vuoden kohdalla, kestäisivät kantavat rakenteet helposti 100 vuotta tai pidempäänkin. On tärkeää, että uusista taloista tehdään paitsi rakenteiltaan kestäviä, myös muuntojoustavia niin, että niitä ei tarvitse taas purkaa 50 vuoden kuluttua maailman ja yhteiskunnan muuttuessa. Tarvitaankin kokonaisvaltaisen elinkaariajattelun läpilyönti.

Lue lisää:

Kivirakentaminen on kestävyyslaji

Tiina Kaskiaro

Tiina Kaskiaro

Olen helsinkiläistynyt diplomi-insinööri ja tehnyt suurimman osan työurastani markkinoinnin ja viestinnän parissa.

Minua erityisesti kiinnostavat näkökulmat ovat kestävä rakennettu ympäristö, rakentamisen vaikutukset ympäristöön, resurssi- ja materiaalitehokkuus, asuminen sekä insinöörin silmin tarkasteltu arkkitehtuuri.

Vapaa-ajalla kierrän maailmaa avoimin silmin, liikun luonnossa, laskettelen ja sukellan. Myös hyvä ruoka ja viinit kuuluvat harrastuksiini.

Jätä kommentti

Nimi*
Kotisivut

Kommenttisi*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Sinua saattaa kiinnostaa
Soukka_1
Rakentaminen talouskehityksen ilmapuntarina
Kivirakentajien arvio puolueiden vaaliohjelmista
15asennus sa
Norminpurussa on kyse esteiden purkamisesta, ei ideologisesta edunvalvonnasta
Screen Shot 2015-12-29 at 14.15.54
Kivirakentajat kuntavaaleista: kehittyvä kunta rakentaa