Artikkelit

Olemmeko matkalla suunnitelmatalouteen?

Erityisesti kylmän sodan päättymisen jälkeen myös Suomessa on vakuutettu läpi yhteiskunnan vahvaa uskoa markkinatalouteen ja siihen erottamattomasti kuuluvaan kilpailuun. Päätöksentekijät luovat pelisäännöt, joiden puitteissa markkinoilla kisataan.

Toisinaan tuntuu, että valtioneuvostossa haikaillaan paluuta vanhaan. Suunnitelmataloudessahan poliittinen päätöksentekijä loi markkinat ja liiketoimintamallit. Nyt näemme jälleen esimerkkejä siitä, kuinka poliittiset päätökset konkreettisesti muuttavat markkinoita. Kysymys kuuluu siis: olemmeko matkalla suunnitelmatalouteen?

Otetaan konkreettinen esimerkki rakentamisen ohjaamisesta: energiamääräykset. Uudisrakennusten energiatehokkuutta koskevat rakennusmääräykset ovat kiristyneet viimeisimmän vuosikymmenen aikana poikkeuksellisen nopeasti. Tavoitteena on ollut hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Vielä muutama vuosi sitten hirsirakentaminen oli kiristyvien energiamääräysten vuoksi vaaravyöhykkeessä.

Vuonna 2012 energiamääräyksiä annettaessa huomattiin, että hirsirakennukset eivät kykene täyttämään uusia määräyksiä ilman lisäeristämistä. Tästä syystä energiamääräyksissä annettiin pientaloja koskien hirsirakentamiselle helpotuksia viiden vuoden määräajaksi, jona teollisuudella olisi aikaa laittaa tuote vaatimusten mukaiseen kuntoon. Helpotusta perusteltiin perinteisen alan säilyttämisellä sekä asteittaisella sopeuttamisella uusiin vaatimuksiin. Siis koska hirsirakentamisella ei päästy vaadittuun energiatehokkuuteen, annettiin sen tuotannolle ja tuotteille ikään kuin lisäaika.

Mihin tämä johti? Samaan aikaan, kun poliitikkojen suojelema hirsirakentaminen sai ”rauhoitusajan”, joutuivat muut yksiaineiset massiivirakennukset kuten tiili ja siporex sopeutumaan muutoksiin. Määräykset tekivät käytännössä mahdottomaksi yksiaineisen kivitalon toteuttamisen. Tämän seurauksena siporexin eli kevytbetonin valmistus lopetettiin Suomessa ja nykyään tuote tuodaan muualta. Työpaikat siis siirtyivät naapurimaihin. Eikä tässä kaikki. Hirsiteollisuus ei varsinaisesti mullistanut omaa toimintaansa, vaan pikemminkin otti tilanteesta hyödyn irti: yhtäkkiä markkinointi kertoikin sen tuotteiden olevan ainoita hengittäviä ratkaisuja.

Hirren markkinaosuus on kasvanut. Viimeisten vuosien aikana hirsitalot ovat tuplanneet markkinaosuutensa kutistuvilla pientalomarkkinoilla, markkinaosuuden ollessa jo lähes 20%.

Huolestuttava kehitys jatkuu edelleen. Uusimmissa energiamääräyksissä hirren helpotuksia jatketaan ja lisätään. Osana voimakkaan ideologista puurakentamisen tukemista samat helpotukset annetaan nyt myös muille massiivipuurakenteille. Mutta ei luonnollisestikaan muille massiivisille materiaaleille. Kokonaisuus hahmottuukin merkittäväksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi: reilun kilpailun takaava ja sitä edistävä politiikka on väistynyt suunnitelmataloudelta tuoksahtavan poliittisen päättämisen tieltä.

Tiina Kaskiaro

Tiina Kaskiaro

Olen helsinkiläistynyt diplomi-insinööri ja tehnyt suurimman osan työurastani markkinoinnin ja viestinnän parissa.

Minua erityisesti kiinnostavat näkökulmat ovat kestävä rakennettu ympäristö, rakentamisen vaikutukset ympäristöön, resurssi- ja materiaalitehokkuus, asuminen sekä insinöörin silmin tarkasteltu arkkitehtuuri.

Vapaa-ajalla kierrän maailmaa avoimin silmin, liikun luonnossa, laskettelen ja sukellan. Myös hyvä ruoka ja viinit kuuluvat harrastuksiini.

Jätä kommentti

Kommenttisi*

Nimi*
Kotisivut

Sinua saattaa kiinnostaa
Katso video: näistä kahdesta syystä lakiehdotusta pitää rukata
Tulevaisuuden betonia?
Porissa suomalaisen työn tekijät esillä
Tutkitun tiedon ja politiikan vaikea suhde