Artikkelit

2015-06-16 10.50.17
2015-06-16 10.50.17

Kyllä virkamies tietää, millainen pöytä sinun pihaasi tarvitaan

Helsingissä valmistellaan parhaillaan keskellä Puu-Käpylää sijaitsevan Osmonkulman suojelukaavaa.

Alue on viehättävä sekä omaleimainen ja on syytä pitää kaavalla huolta siitä, että rakennukset ja miljöö säilyvät yhdenmukaisena.

Mutta haluammeko virkamiehen puuttuvan aivan jokaiseen yksityiskohtaan asumisessamme? Myös niihin, joita on helppo muuttaa?

Kaavaehdotukseen on kirjattu, että ”piha-alueet tulee rakentaa tai kunnostaa ympäristöön ja alueen kulttuurihistoriaan sopivia materiaaleja, istutuksia ja pihakalusteita käyttäen. Piharakenteissa tulee käyttää luonnonkiveä (betonikiveä ei saa käyttää)”.

Elävässä elämässä tämä tarkoittaa sitä, että Osmonkulman asukkaat joutuvat kaupungin määräyksestä hankkimaan ajan henkeen sopivat pihakalusteet ja kiveämään pihansa muulla materiaalilla kuin kotimaisilla betonikivillä. Kustannukset ovat taatusti peruspihaa korkeammat.

Mihin tämä johtaa? Ainakin siihen, että käpyläläisen talon pihan kunnostaminen on entistä mahdottomampaa tavalliselle helsinkiläiselle palkansaajalle. Onko tämä Helsingin kaupungin virkamiesten mielestä oikea tapa pitää yllä perinteisen työläiskaupunginosan kulttuurihistoriaa?

Helsingin kaupunki osoittaa myös hämmästyttävää piittaamattomuutta kotimaisen työn puolustamisessa. Luonnonkiveä tuodaan Kiinasta runsain mitoin ja jatkossa sitä päätyy osmonkulmalaisten takapihoille, jos kaavoittajan näkemys menee läpi. Kaavassa aivan erikseen kielletään kotimaisen betonikiven käyttö.

Käpylän rakentamista asuntoalueeksi alettiin suunnitella 1910-luvulla. Ensimmäiseksi rakennettiin 1920-luvulla Pohjolankadun molemmin puolin sijaitseva, puutarhakaupunkiaatteen pohjalta suunniteltu puutaloalue, Puu-Käpylä. Ajatuksena oli rakentaa edullisia, helpporakenteisia puutaloja kaupungin asuntopulan helpottamiseksi. Sotaa edeltävän ajan työläiskaupunginosassa pihat olivat hyötykäytössä ja kulkureitit soraa. Nykypäivänä taas alueen katujen ja pihojen päällysteenä on hyvin paljon käytetty eri tyyppisiä betonipäällysteitä, mistä kertoo esimerkiksi Rakennusperintö-sivun kuvissa.

Vai onko niin, että betonikiveä voidaan käyttää kaduilla, mutta yksityispihoilla se pitää kieltää?

Eikö yksittäisen ihmisen rahoilla tehtävässä omaan kotipihaan vaikuttavassa alueen yleisilmeen suojelussa pitäisi edetä niin, että märitettäisiin tiettyinä aikakausina käytetyt materiaalit, värit ja muotokieli ja sitten alueen haluttua yleisilmettä voitaisiin vaalia ohjeiden mukaisilla rajoitteilla, kuitenkin omalle kukkarolle sopivilla ja itse valituilla materiaaleilla?

Onkin syytä kysyä, tunteeko Helsingin kaavoittaja nykyaikaiset betonikivet? Vai tehdäänkö päätöksiä vuosikymmenten takaisten tietojen varassa?

Kaikki moderneimmat laatat ja erikoisimmat värit eivät tietenkään sovi käpyläläisen omakotitalon pihalle, mutta valikoimissa on runsaasti erilaisia vanhaan ympäristöön soveltuvia tuotteita.

Onkin mielenkiintoista nähdä, hyväksyvätkö Osmonkulmalla asuvat sen, että virkamies päättää jopa heidän puutarhapöytänsä mallin.

Tiina Kaskiaro

Tiina Kaskiaro

Olen helsinkiläistynyt diplomi-insinööri ja tehnyt suurimman osan työurastani markkinoinnin ja viestinnän parissa.

Minua erityisesti kiinnostavat näkökulmat ovat kestävä rakennettu ympäristö, rakentamisen vaikutukset ympäristöön, resurssi- ja materiaalitehokkuus, asuminen sekä insinöörin silmin tarkasteltu arkkitehtuuri.

Vapaa-ajalla kierrän maailmaa avoimin silmin, liikun luonnossa, laskettelen ja sukellan. Myös hyvä ruoka ja viinit kuuluvat harrastuksiini.

Jätä kommentti

Nimi*
Kotisivut

Kommenttisi*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Sinua saattaa kiinnostaa
2015-06-16 09.40.51
Puhuttaisiinko biotalouden sijaan välillä kiertotaloudesta?
tampella
Haluatko asua toimistossa?
Vetoomus hallitusohjelmaneuvottelijoille
As_Oy_Alppitahti_RGB
Alppikylä: yhteisöllisyyttä yksilöllisesti