Kivipiiri

Onko rakentamisessa sijaa poliittiselle ohjaukselle?

Vielä muutama vuosi sitten lehtien sivulta sai lukea huolestuneita kannanottoja siitä, että yhteiskunnastamme puuttuu politiikkaa. Nykyään politiikkaa tuntuu olevan monissa paikoin vähintäänkin riittävästi.

Me rakentajat olemme saaneet toimia kohtuullisen hyvin irrallaan päivänpolitiikasta. Rakentamista ohjaavat säädökset ja ministeriön ohjeet on valmisteltu laajapohjaisesti, hyvässä hengessä alan sidosryhmiä kuullen. Pykälät on sorvattu käytännön toimijoista ja virkamiehistä koostuvissa työryhmissä ajan kanssa. Säädösvalmistelu on pohjattu tosiasioihin ja johtavien asiantuntijoiden parhaaseen näkemykseen optimaalisesta tavasta ohjata alaa toivottuun suuntaan. Päivänpolitiikalla ei ole ollut ainakaan selkeästi näkyvää sijaa tässä prosessissa.

Istuva hallitus on ottanut rakentamisen ohjaukseen aiempaa selvästi aktiivisemman otteen. Toimet lähtevät suoraan hallitusohjelmasta, jossa mainitaan rakentamisen määräysten kehittäminen.

Rakentamisen määräysten kehittäminen kuulostaa hyvältä, mutta siihen kytkeytyvä poliittinen ohjaus on meille rakentamisen toimijoille jotakin kovin vierasta. Poliittinen ohjaus on toki hallitukselle luontaisesti kuuluva työkalu. Sitä, milloin poliittisella ohjauksella kannattaa korvata faktat ja asiantuntijatyö, on varaa pohtia.

Niin kauan, kun rakentamisen määräykset perustuvat faktoihin ja läpinäkyviin vaikutusarvioihin, me rakennusalan toimijat voimme luottaa siihen, että toimintakenttäämme linjaava säädösmaailma pysyy ennustettavana ja luultavasti myös melko stabiilina. Toisin on politiikan kanssa. Poliittinen tuuli voi kääntyä nopeasti. Poliittisten puhurien aikaansaamat toimintaympäristön äkkikäännökset ovat myrkkyä teollisuudelle. Investoinnit saattavat muuttua kannattamattomaksi yhdessä yössä. Poliittinen ohjaus tuo siis aina mukanaan poliittisen riskin.

Jos me rakentajat saamme noudatettavaksemme säädöksiä, joiden perusteena on faktojen sijasta poukkoileva poliittinen tahto, liikumme yhteiskuntana äärimmäisen ohuilla jäillä. Rakentaminen nimittäin tuottaa käytännössä lähes kaiken kansakuntamme taskuun kertyvän varallisuuden. Meillä ei ole varaa rakentaa poliittisten ideologioiden mukaan. Ainoa kestävä tapa on pyrkiä löytämään markkinaehtoisesti parhaat ratkaisut ja tavat toimia.

Jos työn lopputulos on lopulta poliittisen ohjauksen sanelema, miksi siis perustaa työryhmiä ja käyttää kuukausikaupalla yhteistä aikaa pykälien sorvaamiseen.

Rakennustuoteteollisuus on hyvin pääomavaltainen ala. Tehdasinvestoinnit ovat vähintään kymmeniä, joskus jopa satoja miljoonia euroja. Kun teollisuutta vielä pyörittävät monesti pienehköt maakunnissa toimivat perheyritykset, on välttämätöntä pitää rakentamisen normiohjaus ennustettavana. Vain silloin voimme odottaa kotimaisen teollisuuden investointilaman helpottavan ja nykyisen kitukasvun väistyvän.