Artikkelit

Hallituksen rakentamisen politiikassa otetaan suuri riski

Juha Sipilän hallitukseen on kohdistunut suuria odotuksia erityisesti elinkeinoelämän suunnalta. Keskustaoikeistolaisen hallituksen on odotettu keventävän yrityksiä hidastavaa byrokratiaa ja muutenkin kaikin tavoin edistävän suomalaista yrittämistä.

Rakentaminen on hyvä esimerkki toimialasta, jossa sääntelyä on enemmän kuin tarpeeksi. Rakennusteollisuuden tavoitteena onkin ollut turhia kustannuksia aiheuttavien rakentamisen määräysten karsiminen rakentamismääräyskokoelman uusimisen yhteydessä vuosina 2015–2017.

Rakentamisen mahdollisuudet koko kansantalouden vauhdittajana ovat merkittävät. Työllistäähän kiinteistö- ja rakentamisala suoraan tai välillisesti joka viidennen suomalaisen. Rakentamiseen sijoitetusta eurosta 20–30 prosenttia kertyy veroina yhteiskunnalle. Tämä näkyy vain ohuesti hallituksen kasvulinjauksissa.

Hallituksen uudistama työkulttuuri on tuottanut ns. kärkihankkeet, joiden puitteissa pannaan toimeen kasvutoimia vaikean taloustilanteen edellyttämien sopeutustoimien rinnalla. Biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin keskittyneen kärkihankkeen alla on päätetty edistää puurakentamisen tukemista säädöksiä ja rakentamismääräyksiä purkamalla. Tahtotila säätelyn vähentämiseen on siis aivan oikean suuntainen. Kirjaukseen sisältyy kuitenkin arvaamaton riski, jota hallitus ei todennäköisesti ole tullut ajatelleeksi.

Koska lainsäädäntömme ohjaa rakentamista materiaalineutraalisti, asettaen määräyksiä tietyn laatutason saavuttamiseksi, puurakenteille ei voitane tasapuolisuuden nimissä asettaa muita materiaaleja kevyempiä vaatimuksia. Onkin siis vaara, että puurakentamista ”haittaavien” säädösten purkaminen laskee rakentamisen laatutasoa läpi koko rakentamisen kentän.

Fakta on nimittäin se, että vaikka turhaakin sääntelyä on, niin likimain kaikki puun käyttöä vaikeuttavat säädökset itse asiassa suojelevat asukkaita. Ne liittyvät asumisviihtyvyyteen, turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Arkeen tuotuina nämä tarkoittavat muun muassa vaatimuksia koskien rakenteiden kosteusturvallisuutta, huoneistojen välisten rakenteiden ääneneristävyyttä ja rakenteiden palonkestävyyttä. On myös muistettava, että vasta vuonna 2011 uudistettiin puurakentamisen palomääräykset.

On vaikea uskoa, että hallitus todella haluaa suomalaisen asujan kustannuksella lähteä juuri näitä säädöksiä karsimaan. Negatiivisten vaikutusten lisäksi se tuskin pidemmän päälle auttaisi myöskään puurakentamista.

Tämän takia hallituksen onkin jatkovalmistelussa turvauduttava alan asiantuntemukseen ja haettava talouskasvun eväitä koko rakentamista vauhdittamalla. Rakennetun ympäristön osuus kansallisvarallisuudestamme on lähes kolme neljäsosaa. Jos ja kun tase on tarkoitus panna töihin, niin tässä sitä olisi tarjolla.

Jussi Mattila

Jussi Mattila

Olen Tampereella perheeni kanssa asuva utelias tutkijaluonne, ja toimin muun ohessa elinkaaritekniikan dosenttina Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtajana pidän tärkeänä yhteiskunnan uudistamista terveen kilpailun keinoin sekä rakennusalan kaukonäköistä kehittämistä ja innovaatioita. Puhun ja kirjoitan monipuolisesti myös kestävästä rakentamisesta ja työturvallisuuden parantamisesta.

Työn ulkopuolella olen kiinnostunut omatoimirakentamisesta ja mökkeilystä sekä kuntoliikunnasta ja metsästyksestä.

Jätä kommentti

Nimi*
Kotisivut

Kommenttisi*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Sinua saattaa kiinnostaa
Korkea aika keskustella rakennusmateriaalien tukikohtelusta
Soukka_1
Rakentaminen talouskehityksen ilmapuntarina
Rakentaminen kantaa yhteiskuntavastuuta
Miksi kivirakennus on energiatehokkain vaihtoehto?